
BIO
The Blues Huskies
Current line-up:
Taneli Tuovinen (Lead Guitar)
Antti Kolehmainen (Rhytm Guitar)
Markku Vainio-Pekka (Bass)
Kari Haakana (Drums)
Records:


Band history:
Siberian Blues Huskies is founded 2006 and the band strives for an original interpretation of basic blues with its music. The band has incorporated tones from both traditional country blues and electric urban blues into its style. And it must be stated at the outset that the Huskies have also succeeded in their intention. The leader and workhorse of these Siberian sled dogs, through the years has been drummer Kari Haakana. The band has been gigging for years mainly in the Finland capital region, but it has also toured blues festivals in different parts of Finland. The group has also visited Central Europe, especially Germany. Siberian Blues Huskies has released a couple of records. The game opened with the EP "Doggy Style" released in 2006. A couple of years later, the sled dogs' only studio album "Hard Case" came out. First record featured guitarists Jouni Kallenautio and Davide Floreno (who is best known for his collaboration with Erja Lyytinen). In Hard Case current lead guitarist and multi-instrumentalist Taneli Tuovinen made his venue to Huskies. Huskies have been backing up many excellent feats since 2006. Live recording with Emilia Sisco and Robbie Hill was made 2014. Group also gigged actively with late and great Jimmie Lawson, from Oklahoma USA. Live recording 2016 with "Oklahoma Kid" is a masterpiece, backed by great lead guitarist Ykä Putkinen. The basic composition of Blues Huskies was almost 10 years a trio, which included, in addition to Haakana and Tuovinen, Petri Loikala on bass.
Sled dogs bluesrock until they drop!
Record reviews
SIBERIAN BLUES HUSKIES
Hard Case
(Backbeat BBCD011)
(1) Daydreamer (2) If You Please (3) Hard Case (4) You Don't Love Me (5) Need To Be Alone (6) What's In That Box (7) Come Online (8) Refugee Of Your Love (9) Part-Time Teacher (10) Steal Another Piece Of My Heart (11) Carry The News
Hetkinen, onko siitä tosiaan jo pari vuotta aikaa, kun esittelin Siberian Blues Huskiesin edellisen äänitteen "Doggy Stylen" BN:ssä? No on, on (tarkistin asian, BN 6/2006), niin se aika kuluu kun on hauskaa. Hauskaa on tietysti myös se, että Siberian Blues Huskies on saanut uuden levyn tehtyä. Ajan kulun näkee myös siitä, että yhtyeen kokoonpanosta on vaihtunut jopa puolet.
Alkuperäisjäsenistä mukana ovat enää Erja Lyytisen taustavoimista tunnetuksi tullut kitaristi Davide Floreno ja napakka rumpali Kari Haakana. Omille teilleen taisi ensin lähteä bassotaituri Käpy Parviainen, jonka korvaa Topi Karvonen, ja myöhemmin erosivat myös kitaristi/laulaja Jouni Kallenaution ja Siberian Blues Huskiesin tiet. Kallenautio oli bändin solisti ja säveltäjä, joten Huskiesin jatkomahdollisuudet tuntuivat kyseenalaisilta. Vaan eipä hätää, sillä bändin uusi keulahahmo Taneli Tuovinen on ottanut ohjat käsiinsä. Tuovinen paitsi laulaa ja soittaa kitaran lisäksi erilaisia kosketinsoittimia, on myös säveltänyt kaikki "Hard Casen" yksitoista kappaletta. Laulajana hän on ehkä Kallenautiota hennompi, mutta kitaran soitossa on kuultavissa samaa Peter Green -otetta kuin edeltäjälläänkin. Esimerkiksi levyn hitain kappale, tunnelmallinen "Refugee Of Your Love" tuo mieleen Fleetwood Macin 60-luvun lopun loistavat levytykset.
Vaikka Siberian Blues Huskiesin moderniin kitarabluesiin keskittynyt tyyli on pysynyt periaatteessa ennallaan, on muutoksiakin havaittavissa. "Hard Casen" kappaleet ovat ns. sävelletympiä kuin Huskiesin aiempi materiaali. Vaikutteita on kuultavissa niin soulista, funkista kuin rockistakin ja sovituksiin on käytetty enemmän aikaa. Paikoitellen levyä voisi kuvailla eräänlaiseksi pop-bluesiksi verrattuna edellisen kokoonpanon vapaasti irrottelevaan baaribluesiin. Varsinaista bluesbluesiakin toki on mukana, kuten esimerkiksi "You Don't Love Me", joka seikkailee jossakin Muddy Watersin "Still A Foolin" ja Willie Cobbsin "You Don't Love Men" välillä. Bluestunnelmaa lisää kappaleella vierailevan Matti "Shotgun Matt" Ristimäen roteva huuliharpun soitto. Levyn toinen vierailija on kosketinsoittaja Harri Taittonen, jonka Hammond-urut tuovat vanhan ajan go-go-meininkiä Albert Collins -tyyliseen funkinstrumentaaliin "What's In That Box".
Siberian Blues Huskies tuntuu olevan voimissaan moninaisista myllerryksistään huolimatta, joten ei ihme, että Kai Jauhiaisen Back Beat -yhtiö on rohkeasti lähtenyt julkaisemaan kotimaista bluesia. Keikallahan bändi kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa, jolloin luultavasti innostutte tutustumaan myös tähän levyyn.
Honey Aaltonen
Siberian Blues Huskies meets Emilia Sisko Heinonen: Live at Treffi Pub
Eero Kallio 26.10.2014A A
Siberian Blues Huskies on vuonna 2006 perustettu yhtye, joka pyrkii musiikillaan perusbluesin omailmeiseen tulkintaan. Yhtye on napsinut tyyliinsä sävyjä niin perinteisestä country-bluesista kuin sähköisestä kaupunkilaisbluesistakin. Ja täytyy heti aluksi todeta, että Huskit ovat aikomuksessaan myös onnistuneet.
Näiden Siperian rekikoirien johtohahmo ja työmyyrä, rumpali Kari Haakana toimii myös tämän levyn tuottaneen Blues Angles societyn pomona. Bändi on keikkaillut jo vuosikaudet lähinnä pääkaupunkiseudulla, mutta onpa se kiertänyt myös alan festareilla eripuolilla Suomea. Yhtye on vieraillut myös Keski-Euroopassa, etenkin Saksassa.
Siberian Blues Huskies on julkaissut tätä ennen pari levyä. Peli avattiin vuonna 2006 julkaistulla EP:llä "Doggy Style". Pari vuotta myöhemmin ilmestyi rekikoirien toistaiseksi ainoa studiolevy "Hard Case". Noilla levyillä oli mukana kitaristi Davide Floreno, joka tunnetaan parhaiten yhteistyöstään Erja Lyytisen kanssa.
Blues Huskiesinperuskokoonpano on trio, johon kuuluvat Haakanan lisäksi Petri Loikala bassossa ja Taneli Tuovinen kitarassa ja pianossa. Tälle keikalle ja levylle rekikoirat ovat saaneet kaksi mainiota vahvistusta, nimittäin Emilia Sisko Heinosen laulusolistiksi ja Robbie Hillin kitaristiksi. Vahvistukset ovat erinomaisia.
Levyllä Emilia osoittautuu poikkeuksellisen vahvaksi bluesin ja soul-tyyppistenkin biisien tulkitsijaksi. Ilmankos, sillä hänen geeneissään on sekä suomalaisia että sambialaisia perintötekijöitä, joten monipuolisuus ja herkkyys lienevät luontaisia ominaisuuksia. Heinonen tunnetaan myös Emilia & The Soulmates –yhtyeestä, jonka ykköslaulaja hän on. Emilia saa lauluunsa hienoja sävyjä, välillä ääni on kuin samettia, välillä kuin hunajaa ja välillä kohtalokkaan viettelevää. Myös sopivan ronskia otetta löytyy esimerkiksi klassikoissa, Howlin´ Wolfin tunnetuksi Evilissä ja Big Mama Thortonin sekä itsensä Elviksen versioimassa Hound Dogissa. Albert Kingin Born Under a Bad Sign sujuu mainiosti. Samoin tietysti Rollin and Tumblin ja Rock Me Baby. Killing Floor on iskevä lopetus.
Robbie Hill on Skotlannin lahja Suomen kitarapainotteisen juurimusiikin ystäville. Hill tuli pari vuotta sitten ystävänsä Otis Grandin suosituksesta Suomeen ja tunnetaan parhaiten Robbie Hill & The Blue 62s –trion keulahahmona. Hill on erinomainen kitaristi ja antaa tällä levyllä mainion näytteen tyylitajustaan bluesin parissa. Soundit ovat konstailemattomat ja aidot, ei mitään vinguttelua, vaan puhdasta blueskitaraa. Hill kuuluu ehdottomasti maassamme vaikuttavien blueskitaristien kärkikaartiin. Onhan mies pitänyt kitaraa kädessään siitä lähtien, kun sai ensimmäisen kitaransa yhdeksän vuoden ikäisenä. Perinteinen Chicago-blues sujuu Hilliltä taidokkaasti, mutta perinteitä kunnioittaen. Hill hallitsee levyn kaikki kitaraosuudet loistavasti. Hän kunnioittaa hienosti Wolfin luottokitaristin Hubert Sumlininsoundeja ja soittotapaa.
Levy sisältää lähes 67 minuuttia bluesin helmiä. Kappaleet ovat tuttuja ja suurin osa moneen kertaan koluttuja. Tämä ei kuitenkaan haittaa, päinvastoin, sillä Heinonen, Hill ja Huskies ei seuraa orjallisesti alkuperäisesityksiä, vaan heittää kehään oman tulkintansa klassikoista. Temppu on kunnioitettava ja lopputulos makoisa. Isäntäbändi panee parastaan. Komppi toimii ja Tuovisen piano tuo autenttista Cicagon bluesklubien tunnelmaa. Keikka on ollut varmasti monelle kuulijalle ikimuistoinen. Tällaista toivoisi kuulevansa useamminkin.
Levyn soundeilla palataan 60-luvulle. Valitettavasti näin on käynyt myös äänen laadulle. On kuin kuunteli 60-luvun liveäänityksiä. Huolellisemmalla äänityksellä ja miksauksella lopputulos olisi varmasti huomattavasti parempi. Siihen uskoisi nykytekniikalla pystyttävän. Eniten äänenlaadun puutteista kärsii Emilia Sisko Heinonen. Varsinaisessa livetilanteessa hänen laulunsa on taatusti ollut vieläkin sävykkäämpää.
Levyn perusteella live-esitys on ollut erinomainen. Levy on varmasti ollut kuulijoilleen kiva muisto hienosta illasta. Sellaiseksi se on ilmeisesti tarkoitettukin. Toivottavasti lopputulosta on mahdollista korjata paremmaksi, jos ei, niin toivottavasti seuraavalla kerralla pyritään myös teknisesti kunnianhimoisempaan lopputulokseen. Sen tämä kokoonpano kyllä ansaitsee.
Taneli Tuovinen – piamo, guitar, Petri Loikala – basso, Kari Haakana – rummut, Emilia Sisko Heinonen – laulu, kitara
With special guest Robbie Hill (SCO) – kitara, laulu
Recorded live 2013 at Treffi Pub, Helsinki, Finland
01. Evil
02. Houn Dog
03. Soulful Dress
04. Please don´t leave
05. You´ll lose a good Thing
06. Born under a bad Sign
07. Reconsider Baby
08. Early in the Morning
09. Rollin and Tumblin
10. Going Down
11. No Shoes
12. Baby what You want Me to do?
13. Rock Me Baby
14. Killing Floor
Eero Kallio 26.10.2014A A
Siberian Blues Huskies meets Emilia Sisko Heinonen: Live at Treffi Pub
Siberian Blues Huskies on vuonna 2006 perustettu yhtye, joka pyrkii musiikillaan perusbluesin omailmeiseen tulkintaan. Yhtye on napsinut tyyliinsä sävyjä niin perinteisestä country-bluesista kuin sähköisestä kaupunkilaisbluesistakin. Ja täytyy heti aluksi todeta, että Huskit ovat aikomuksessaan myös onnistuneet.
Näiden Siperian rekikoirien johtohahmo ja työmyyrä, rumpali Kari Haakana toimii myös tämän levyn tuottaneen Blues Angles societyn pomona. Bändi on keikkaillut jo vuosikaudet lähinnä pääkaupunkiseudulla, mutta onpa se kiertänyt myös alan festareilla eripuolilla Suomea. Yhtye on vieraillut myös Keski-Euroopassa, etenkin Saksassa.
Siberian Blues Huskies on julkaissut tätä ennen pari levyä. Peli avattiin vuonna 2006 julkaistulla EP:llä "Doggy Style". Pari vuotta myöhemmin ilmestyi rekikoirien toistaiseksi ainoa studiolevy "Hard Case". Noilla levyillä oli mukana kitaristi Davide Floreno, joka tunnetaan parhaiten yhteistyöstään Erja Lyytisen kanssa.
Blues Huskiesinperuskokoonpano on trio, johon kuuluvat Haakanan lisäksi Petri Loikala bassossa ja Taneli Tuovinen kitarassa ja pianossa. Tälle keikalle ja levylle rekikoirat ovat saaneet kaksi mainiota vahvistusta, nimittäin Emilia Sisko Heinosen laulusolistiksi ja Robbie Hillin kitaristiksi. Vahvistukset ovat erinomaisia.
Levyllä Emilia osoittautuu poikkeuksellisen vahvaksi bluesin ja soul-tyyppistenkin biisien tulkitsijaksi. Ilmankos, sillä hänen geeneissään on sekä suomalaisia että sambialaisia perintötekijöitä, joten monipuolisuus ja herkkyys lienevät luontaisia ominaisuuksia. Heinonen tunnetaan myös Emilia & The Soulmates –yhtyeestä, jonka ykköslaulaja hän on. Emilia saa lauluunsa hienoja sävyjä, välillä ääni on kuin samettia, välillä kuin hunajaa ja välillä kohtalokkaan viettelevää. Myös sopivan ronskia otetta löytyy esimerkiksi klassikoissa, Howlin´ Wolfin tunnetuksi Evilissä ja Big Mama Thortonin sekä itsensä Elviksen versioimassa Hound Dogissa. Albert Kingin Born Under a Bad Sign sujuu mainiosti. Samoin tietysti Rollin and Tumblin ja Rock Me Baby. Killing Floor on iskevä lopetus.
Robbie Hill on Skotlannin lahja Suomen kitarapainotteisen juurimusiikin ystäville. Hill tuli pari vuotta sitten ystävänsä Otis Grandin suosituksesta Suomeen ja tunnetaan parhaiten Robbie Hill & The Blue 62s –trion keulahahmona. Hill on erinomainen kitaristi ja antaa tällä levyllä mainion näytteen tyylitajustaan bluesin parissa. Soundit ovat konstailemattomat ja aidot, ei mitään vinguttelua, vaan puhdasta blueskitaraa. Hill kuuluu ehdottomasti maassamme vaikuttavien blueskitaristien kärkikaartiin. Onhan mies pitänyt kitaraa kädessään siitä lähtien, kun sai ensimmäisen kitaransa yhdeksän vuoden ikäisenä. Perinteinen Chicago-blues sujuu Hilliltä taidokkaasti, mutta perinteitä kunnioittaen. Hill hallitsee levyn kaikki kitaraosuudet loistavasti. Hän kunnioittaa hienosti Wolfin luottokitaristin Hubert Sumlininsoundeja ja soittotapaa.
Levy sisältää lähes 67 minuuttia bluesin helmiä. Kappaleet ovat tuttuja ja suurin osa moneen kertaan koluttuja. Tämä ei kuitenkaan haittaa, päinvastoin, sillä Heinonen, Hill ja Huskies ei seuraa orjallisesti alkuperäisesityksiä, vaan heittää kehään oman tulkintansa klassikoista. Temppu on kunnioitettava ja lopputulos makoisa. Isäntäbändi panee parastaan. Komppi toimii ja Tuovisen piano tuo autenttista Cicagon bluesklubien tunnelmaa. Keikka on ollut varmasti monelle kuulijalle ikimuistoinen. Tällaista toivoisi kuulevansa useamminkin.
Levyn soundeilla palataan 60-luvulle. Valitettavasti näin on käynyt myös äänen laadulle. On kuin kuunteli 60-luvun liveäänityksiä. Huolellisemmalla äänityksellä ja miksauksella lopputulos olisi varmasti huomattavasti parempi. Siihen uskoisi nykytekniikalla pystyttävän. Eniten äänenlaadun puutteista kärsii Emilia Sisko Heinonen. Varsinaisessa livetilanteessa hänen laulunsa on taatusti ollut vieläkin sävykkäämpää.
Levyn perusteella live-esitys on ollut erinomainen. Levy on varmasti ollut kuulijoilleen kiva muisto hienosta illasta. Sellaiseksi se on ilmeisesti tarkoitettukin. Toivottavasti lopputulosta on mahdollista korjata paremmaksi, jos ei, niin toivottavasti seuraavalla kerralla pyritään myös teknisesti kunnianhimoisempaan lopputulokseen. Sen tämä kokoonpano kyllä ansaitsee.
Taneli Tuovinen – piamo, guitar, Petri Loikala – basso, Kari Haakana – rummut, Emilia Sisko Heinonen – laulu, kitara
With special guest Robbie Hill (SCO) – kitara, laulu
Recorded live 2013 at Treffi Pub, Helsinki, Finland
01. Evil
02. Houn Dog
03. Soulful Dress
04. Please don´t leave
05. You´ll lose a good Thing
06. Born under a bad Sign
07. Reconsider Baby
08. Early in the Morning
09. Rollin and Tumblin
10. Going Down
11. No Shoes
12. Baby what You want Me to do?
13. Rock Me Baby
14. Killing Floor